Liikunnallinen aktiivisuus kasvuun kaikissa ikäluokissa!

Julkaistu Keskisuomalaisessa

Valtioneuvoston liikuntapoliittinen selonteko on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Sen tavoitteena on tuoda esille liikunnan entistä vahvempaa ja monipuolisempaa merkitystä yhteiskunnassa ja luo pohjaa 2020-luvun liikuntapolitiikalle.

Jyväskylän yliopiston tutkijoiden mukaan suomalaiset liikkuvat entistä vähemmän. Liikkumattomuudesta aiheutuvat kustannukset ovat Suomessa noin kolme miljardia euroa vuodessa. Se on yhteydessä moniin kansanterveydellisiin sairauksiin, työkykyyn, terveyteen ja hyvinvointiin. Lasten ja nuorten osalta tilanne on hälyttävä. Nykyään alle kouluikäisistä vain murto-osa liikkuu suositusten mukaisesti ja samalla palveluita käyttävät vähiten ne, jotka liikunnasta juuri eniten hyötyisivät.  Motivaatio liikkumiseen on oltava aitoa, jotta muutos oman terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi on pysyvä. Liikunnallista aktiivisuutta on pystyttävä lisäämään kaikissa ikäluokissa.

Muutos vaatii vahvoja toimenpiteitä. Ongelmaan on puututtava kokonaisvaltaisesti, yli hallintorajojen ulottuvalla politiikalla. Tämä tarkoittaa ns. ilmiöpohjaista budjetointia, mikä kannustaa useita eri vastuutahoja yhteistyöhön perheitä, yrityksiä ja järjestöjä myöten.

Jokaisella lapsella tulee oikeus harrastamiseen ja liikuntaan. Surullinen tosi asia kuitenkin on, että tämä päivänä lajiharrastaminen maksaa – ja usein paljon. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen edellyttää, että esimerkiksi toimintakyky, sosiaalinen tausta tai perheen varallisuus ei saa olla este osallisuudelle ja harrastamiselle. Sen tulisi olla mahdollisimman helppoa ja edullista. Ja mielekästä.

Liikunnallinen aktiivisuus ja terveelliset elämäntavat omaksutaan jo lapsena. Keskeinen keino vaikuttaa kouluikäisten lasten liikkumiseen on koko ikäluokan tavoittava perusopetus. 2020-luvulla koululiikunnan määrää on lisättävä.  Liikkuva koulu –ohjelman avulla on saatu aikaan hyviä tuloksia. Näin on tapahtunut myös Jyväskylässä, jossa liikuntatoimi yhdessä perusopetuksen kanssa on tehnyt arvokasta työtä.  Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt tästä tunnustuksena kaupungille vuoden 2018 Länsi- ja Sisä-Suomen Liikkuva koulu – palkinnon.

Suomessa järjestökentällä on aina ollut erittäin vahva rooli liikunta- ja urheilutoiminnan järjestämisessä. Näin on myös Keski-Suomessa ja Jyväskylässä. Julkisen sektorin on omalla toiminnallaan turvattava järjestöjen toimintaedellytykset. Lainsäädännöllä on varmistettava, ettei järjestöjen oma varainhankinta tulevaisuudessa vähennä valtionavustusten määrää. Vastaavasti liikuntapalveluja tuottavien yritysten verotuskäytäntöjä on selkeytettävä nykyisestä.

Hyvin suunnitellut ja nykyaikaiset liikuntapaikat ovat toiminnan kivijalka. Hippos2020-hanke yhdistää toisiinsa kuntalaisten omaehtoisen liikkumisen, kilpa- ja huippu-urheilun, koulutuksen ja terveyden- ja hyvinvoinnin tutkimuksen luoden samalla yritystoimintaa. Ehdoton kilpailuetumme on korkeatasoisessa osaamisessa. Sitä olisi mahdollista hyödyntää edellä mainitun lisäksi esimerkiksi työhyvinvoinnin edistämisessä ja tutkimuksessa.

Tarvitsemme myös uusia avauksia. Islannissa on saavutettu uskomattomia tuloksia lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Lapsiperheisiin on panostettu runsaasti ja rohkeasti myös täysin uusin keinoin. Jokaisella 6-18 –vuotiaalla on käytössään aktiivikortti, johon on ladattu rahaa. Tämä on kaksinkertaistanut ohjattuun harrastukseen osallistuvien määrän. Kyse on investoinnista, joka säästää tulevaisuudessa rahaa. SDP haluaa kokeilla mallia myös Suomessa varaamalla määrärahaa kompensoimaan harrastusmaksuista aiheutuvia kustannuksia. Kokeilun aikana seurataan kehitystä ja varmistetaan samalla, ettei tuki siirry kustannuksiin.

Valtion liikuntapoliittisessa selonteossa esitetään monia hyviä toimenpiteitä, mutta ne edellyttävät julkisen rahoituksen lisäämistä. Valtion talousarviossa liikunta on yhä ainoa toimiala, jonka rahoitus on täysin riippuvainen rahapelitoiminnan tuotoista.

Tarvitsemme rohkeita muutoksia ja vahvoja investointeja tulevaisuuteen.

Onko mikään niin varmaa kuin epävarmuus?

Seurasin Yhdysvaltain presidentinvaalien ääntenlaskentaa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kauhunsekaisin, epätodellisin ja ristiriitaisin tuntein. Tunti tunnilta BBC:n uutisointia seuratessa alkoi vaikuttaa entistä todennäköisemmältä, että maan presidentiksi oli nousemassa mies, jota koko maailma tuntui kavahtavan. Trumpin voiton ei pitänyt olla mahdollista. Sitä pelättiin, mutta monet meistä täällä Suomessa kuin ympäri maailmaa luottivat siihen, ettei valkoiseen taloon ikinä nostettaisi miestä, joka esiintyy julkisuudessa skitsofreenisena puolijumalana halveeraten ihmisyyttä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Toisin kuitenkin kävi. Tulevaisuus vaikuttaa olevan täysin ennakoimattomissa, kauhuskenaarioilla spekuloidaan suuntaan ja toiseen.

Näin maallikon silmin ei voi välttyä tunnistamasta yhtäläisyyksiä Euroopassakin käytyihin protestivaaleihin, joiden kautta turhautuminen, toivottomuus ja viha ovat purkautuneet. Nationalistiset, äärioikeistolaiset ja äärikonservatiiviset arvot saavat kannatusta ennenkuulumattomalla tavalla sitten 1930-luvun. Trumpin menestystä on selitetty hänen tavallaan ”kukistaa” poliittinen korrektius ja kyvyllään puhua äänestäjien tunteisiin vetoavalla ”kansan” kielellä. Tämä on ollut demareidenkin keskeinen mantra vaaleista toiseen – kuinka saisimme viestimme perille? Vastaus on yksinkertainen – puhumalla suoraan. Valehdella ei kuitenkaan tarvitse.

Sananvapauden varjolla kylvettyyn rotuvihaan on kuitenkin puututtava, politiikan eliitin on avattava silmänsä ja nähtävä ihmisten epätoivo. Kansakunnan kahtiajakautuminen, epätasa-arvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus romuttavat yhteiskuntarauhaa. Se ei ole enää uhka, vaan todellisuutta, jonka keskellä elämme niin täällä Suomessa kuin maailmalla. Hyssyttely ei auta. Trumpin viimeaikaiset lausunnot ovat herättäneet toivoa, että vaalikampanja saattoikin olla tarkkaan harkittua absurdia showta. Tämä jää nähtäväksi.

Lopuksi kuulumisia myös paikallistasolta. Sosialidemokraatit ovat tiivistäneet keskinäistä yhteistyötään ja rakentaneet siltaa entistä vahvemmin myös muihin poliittisiin ryhmiin. Yhteistyöllä on saatu paljon aikaiseksi. Kaupungin taloudellinen tilanne näyttää viimeinen hyvältä. Ensi vuonna pääsemme lyhentämään lainaa, vuosikate kattaa investointien alaiset poistot ja ylijäämääkin syntyy. Mikä parasta, kaupunginhallitus pystyi talousarvioseminaarissaan kuromaan kiinni kaupunginjohtajan esityksestä vielä puuttuvat kaksi miljoonaa. Näin ollen sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin että varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen voidaan kohdentaa resursseja lautakuntien esittämällä tavalla. Kulunut valtuustokausi on ollut kaikkea muuta kuin kevyt kulkea. Lopulta kuitenkin näyttäisi siltä, ettei tehty työ ole valunut hukkaan kuin vesi hiekan läpi.  Kaupunginvaltuusto vahvistaa talousarvion marraskuun lopulla. Toivomme, että hallituksen täysin yksimielinen esitys menestyy myös isossa salissa.

Jyväskylän Työväenyhdistyksen puolesta haluan onnitella kaikkia varsinaisia ja varajäseneksi valittuja puoluekokousedustajia. Postiäänestyksen vaihtuminen uurnavaaliin toki laski äänestysprosenttia vaalissa merkittävästi mutta Jyväskylän Työväenyhdistyksen toverit menestyivät kuitenkin jälleen kerran erinomaisesti, siitä kiitos yhdistyksemme jäsenistölle. Onnittelut ovat paikallaan myös tuleville puoluevaltuuston ja piirihallituksen jäsenille. Saavutimme yhdistyksenä tavoitteemme piirin syyskokouksessa erinomaisesti. Todettakoon vielä, että JTY on lunastanut paikallisen ja maakunnallisen luottamuksen saamalla ehdokkaansa Keski-Suomen edustajaksi puoluehallitukseen. Kaupungin puolueosastot löysivät viimein toisensa ja tukea tuli laajalti myös maakunnasta. Kiitän lämpimästi saamastani luottamuksesta – yhteistyötä täytyy vaalia. Vain sillä rakennamme kivijalkaa SDP:n kannatukselle. Meillä Jyväskylässä puolueosastojen välisen sillan rakentamisessa olemme jo pitkällä.

Riitta Mäkinen

JTY:n puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu marraskuun JTY Tiedottaa -jäsenlehdessä pääkirjoituksena.

Mäkinen: ”Voimme vain ihmetellä, miksi hallitus vetoaa perusteluissaan vanhentuneeseen tietoon”

Eduskunta äänestää tänään 17.10. hallituksen luottamuksesta. Tiistain 16.10. istunnossa käytiin pitkälle iltaan asti jatkunut debatti hallituksen työllisyyspolitiikasta ja irtisanomislain heikennyksestä. Hallituksen valmistelemat heikennykset ovat tulehduttaneet työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen välit kriisiytymiseen asti. Kansanedustaja Riitta Mäkinen (sd.) vaati tiistaina hallitusta viheltämään pelin poikki, ennen kuin on liian myöhäistä.

– On täysin käsittämätöntä, että pääministeri Sipilä hakee hallituksen luottamusäänestyksellä mandaattia viedä eteenpäin työmarkkinoilla kaaoksen aiheuttanutta irtisanomista helpottavan lain valmistelua. Näin tehdessään hän asettaa kaikki edustajat yli puoluerajojen varsin kohtuuttomaan asemaan edellyttäessään, että eduskunta ottaa kantaa lakiin, jonka sisällöstä ei ole mitään konkreettista, Mäkinen sanoo.

Mäkinen totesi eilisessä salipuheenvuorossaan, että hallitus on jättänyt tietoisesti kertomatta, ettei hallituksen esityksen perusteluina käytetyissä laskelmissa ole kyse työllisyyspolitiikan vaikuttavuuden empiirisestä analyysistä, vaan teoreettisista mallilaskelmista. Mäkinen kyseenalaisti pitkälle menevien johtopäätösten tekemisen mallilaskelmien pohjalta.

– Tiedonannossa todetaan, että vuodelta 2013 peräisin olevan OECD-maiden välisen vertailun mukaan työsuhdeturvan taso olisi kansainvälisesti vertailtuna korkea ja että näin on etenkin henkilöperustaisen irtisanomissuojan osalta, Mäkinen kertoo.

– Voimme vain ihmetellä, miksi hallitus vetoaa perusteluissaan vanhentuneeseen tietoon. Uusi, vuonna 2015 valmistunut selvitys osoittaa selkeästi, ettei hallituksen tilannekuva pidä paikkaansa. Nykytiedon valossa Suomessa vakituisten työntekijöiden irtisanomisturva, niin kollektiivista kuin henkilöperustaista irtisanomista vastaan, on paitsi OECD-maiden, mutta myös EU-maiden välisessä vertailussa korkeintaan maiden keskitasoa. Kollektiivinen taso on itseasiassa alhaisinta tasoa, Mäkinen korostaa.

Ammattiyhdistysliike on julkisesti ilmoittanut, ettei eduskunnan luottamusäänestys pysäytä työtaistelutoimia, sillä varsinaisen lakiesityksen valmistelu jatkuu. Mäkinen on hämillään hallituksen toiminnasta, sillä pääministeri Sipilä on todennut itse, että poliittisen keskustelun keskiöön on nostettava dialogi sekä keskinäinen ymmärrys ja kunnioitus.

– Tämä kiista ei ole eduskunnan ja palkansaajajärjestöjen välinen kiista, vaan hallituksen ja järjestöjen välinen kiista. On kohtuullista, että hallitus kantaa vastuunsa ja hakee siihen itse myös ratkaisunsa, Mäkinen vaatii.

Lisätiedot:

Riitta Mäkinen

p. (09) 432 3125

SDP:n Riitta Mäkinen: Ammatillisen koulutuksen kriisiin reagoitava välittömästi

SDP vaati torstaina 11.10. eduskunnan kyselytunnilla opetusministeriltä kriisikokouksen koolle kutsumista liittyen ammatillisen koulutuksen tilaan. Kansanedustaja Riitta Mäkinen (sd.) on huolissaan erityisesti lähiopetukseen ja oppilaiden henkilökohtaisen opinto-ohjaukseen kohdistuneista heikennyksistä.

– Tällä hallituskaudella toteutettu ammatillisen koulutuksen uudistus, eli amisreformi, on leikannut ammatillisen koulutuksen rahoitusta n. 220 miljoonan euron edestä. Esimerkiksi OAJ on todennut, että lähiopetusta on karsittu 16-18 prosenttia uudistuksen takia. Kaksi miljoonaa opetustuntia on vähennetty, kansanedustaja Riitta Mäkinen (sd.) kertoo.

Koulujen alettua lukuisat ammatillisen koulutuksen parissa työskentelevät ovat vedonneet päättäjiin, että leikkaukset korjattaisiin. Mäkinen vaatii hallitusta ottamaan huolestuneet viestit ammatillisen koulutuksen kentältä tosissaan.

– Useat opinto-ohjaajat ovat kertoneet avoimesti huolestaan koskien ammatillisen koulutuksen nykytilaa. Tilanne näyttää todella huolestuttavalta. Useilla aloilla opiskelijat saavat vain kolmena päivänä lähiopetusta ja kaksi on jonkunlaisia itseopiskelun ja etäopiskelun muotoja. Jotkut nuoret kokevat kyseessä olevat päivät vapaapäiviksi. Monilta 16-17 -vuotiailta puuttuvat edellytykset itsenäiseen opiskeluun. Opintojen keskeyttäminen nuorilla johtaa varsin helposti syrjäytymiseen, Mäkinen sanoo.

Lisätiedot

Riitta Mäkinen

p. 09 432 3125

Koulutus on hyvinvoinnin ja kansallisen menestymisen elinehto

Suomi on ollut ja on edelleen pieni maa. Mikä mahdollisti kansakunnan nousun, kansantalouden kasvun ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen? Kansalaisten yhdenvertainen ja jakamaton oikeus koulunkäyntiin – opetukseen ja sivistykseen. Samalla työväestölle avautui myös mahdollisuus lunastaa itselleen täysivaltainen kansalaisuus.

Lasten ja nuorten oikeus laadukkaaseen varhais- ja perusopetukseen on kiistaton. Kaikkien ikäluokan nuorten oikeutta päästä toisen asteen koulutukseen ei ole kyseenalaistettu. Polku korkea-asteen opintoihin ei ole ollut riippuvainen vanhempien varallisuudesta tai yhteiskunnallisesta asemasta.  Näihin periaateisiin nojaavalla koulutuspolitiikalla lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehdittiin vuosikymmeniä. Tässä ajassa on syytä kysyä, mitä ihmettä on tapahtunut?

Suomalainen opetus- ja koulutusjärjestelmä on myrskyn silmässä. Varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen tulisi rakentaa kokonaisuus, polku, jossa lapset ja nuoret saavat kasvaa ja kehittyä ilman väliinputoamisia. Heidän tulisi saada eväät matkalle kohti vastuuntuntoista aikuisuutta. Nyt näin ei ole. Kansalliset oppimistulokset heikkenevät. Syrjäytyminen voi alkaa jo alakoulussa ja mielenterveysongelmat ovat entistä vaikeampia. Nuorten päihdeongelmat koskettavat yhä useampaa – maassamme on jo 69 000 syrjäytynyttä nuorta. Tämä ei voi olla yllätys.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ohella opinpolkujen heikentäminen on myrkkyä myös elinkeinoelämälle ja sitä kautta koko kansantaloudelle. Osaamispula – siis puute osaavasta työvoimasta – on todellisuutta. Merkittävä osa yrittäjistä kertoo sen olevan yksi suurin kasvua estävä tekijä. Osaamisvajeesta kärsivät suurten toimijoiden ohella erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset. Ongelma on valtakunnallinen eikä kosketa vain Keski-Suomea. Tilanteemme on kuitenkin huolestuttava, koska yrityskentällämme on paljon kasvua hakevia, nousevien vientialojen toimijoita.

Koulutukseen on kohdistettu käsittämättömät, lähes miljardin euron leikkaukset. Pelkästään meillä Keski-Suomessa toisen asteen valtionosuudet ovat vähentyneet n. 18,5 miljoonaa euroa, lähes 23%. Merkittävä osa näistä vietiin vuosina 2016 ja 2017. Kun mukaan luetaan Gradian lisäksi Äänekosken koulutuskuntayhtymä ja pienemmät opistotasoiset oppilaitokset, kokonaissumma nousee lähes 25 miljoonaan euroon. Maakuntamme todellinen vahvuus on yliopiston, korkeakoulujen ja elinkeinoelämän tiivis yhteistyö. Se ei kuitenkaan riitä, jolleivat koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen resurssit ole kunnossa.

Koulutuspolitiikan tempoilevaisuus osoittaa, että kokonaiskuva nykytilasta ja sen tulevaisuudesta on hukassa. Koulutus tarvitsee ja se ansaitsee pidemmälle tulevaisuuteen katsovan pelastusohjelman, jossa ytimen muodostavat arvot ja päämäärät eivät vaihdu hallituskausien mukana.

Tulevalla kaudella koulutukseen panostamisen tuleekin olla keskiössä. Tämä ei koske vain lapsia ja nuoria, sillä maassamme on myös miljoona aikuista, joiden osaaminen vaatii päivitystä.  Elämme aikaa, jossa tutkimuksen ja tuotekehityksen investoinnit laskevat, koulutuksella on vaikeuksia vastata työelämän tarpeisiin ja koulutustaso ei parane. SDP:n Osaamispolku 2030 –ohjelma vastaa haasteeseen tarjoamalla vaihtoehdon koulutuksen, osaamisen ja sivistyksen kehittämiseksi. Keinoja on monia ja niistä on käytävä avointa keskustelua. SDP tulee painottamaan mm. toisen asteen maksuttomuutta ja oppivelvollisuuden nostamista. Mallissamme korostuu perusopetuksen kehittäminen, elinikäinen oppiminen ja koulutuksellinen tasa-arvo.

Hallituksen esittämät lisämäärärahat osaamiseen ja tutkimukseen ovat kiistämättä askel oikeaan suuntaan. Niillä ei kuitenkaan korjata sitä vahinkoa, mitä lähes miljardin euron koulutusleikkauksilla on aiheutettu. Jo päätetyistä toimista pidetään kiinni. Elettäessä kuluvan hallituskauden viimeistä vuotta, voi vain odottaa, että yhteinen tahtotila panostaa koulutukseen löytyy viimeistään tulevalla.

Julkaistu Keskisuomalaisessa 8.9.