Eriarvoistuminen ja epäoikeudenmukaisuus romuttavat ihmisten uskoa suomalaiseen yhteiskuntaan ja parempaan tulevaisuuteen.
Kasvava suomalaisten välinen eriarvoistuminen on yksi yhteiskuntarauhaamme ja demokraatista päätöksentekojärjestelmäämme eniten uhkaava tekijä. Huoli omasta toimeentulosta, terveydestä tai tulevaisuudesta aiheuttaa turvattomuutta. Epäoikeudenmukaisuus ruokkii katkeruutta ja edelleen vihaa. Me kaikki tiedämme, mitä viha jo tänä päivänä suomalaisessa yhteiskunnassa on saanut aikaan.
Suomesta on rakennettava oikeudenmukainen, inhimillinen ja turvallinen yhteiskunta, jossa ihmisarvo on jakamaton. Se tarkoittaa sitä, että jokaisesta pidetään huolta. Siksi ihmisten perusturvallisuutta on puolustettava ja heikoimmista pidettävä huolta. Sosiaaliturvajärjestelmämme on uudistettava. Yleisturva takaa jokaiselle toimeentulon ja palvelut joustavasti muuttuvissa elämäntilanteissa toisin kuin nykyinen pirstaloitunut ja sekava etuisuuksien viidakko.
Kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen on yksi yhteiskunnan päätehtävistä. On tärkeää, että kriisitilanteita voidaan ehkäistä ja toisaalta hädän hetkellä tavallisen suomalaisen on voitava luottaa siihen, että apu on lähellä. Viime vuosien aikana turvallisuudesta vastaavien viranomaisten määrärahoja on leikattu paljon. Osansa ovat saaneet niin poliisi, hätäkeskukset, rajavartiosto, tulli kuin puolustusvoimatkin.
Resurssipula vaarantaa jo nyt turvallisuuttamme. Hätäkeskuslaitoksen palvelut ovat romahtaneet samalla, kun hätäpuhelujen määrä kasvaa. Jo lähes 100 000 poliisin hälytystehtävää jää vuosittain hoitamatta. Myös yritykset kokevat lisääntyvän turvattomuuden uhaksi liiketoiminnalleen. Tilanne on kestämätön etenkin harvaan asutuilla seuduilla. Myös meillä Keski-Suomessa tilanne vaatii pikaista korjausta, sillä Äänekosken kaupunki on ollut ilman täyden palvelun poliisiasemaa vuodesta 2013 saakka. Pohjoisissa osissa maakuntaa apua voidaan joutua odottamaan yli tunti.
Meidän on pidettävä huolta siitä, että turvallisuuden tekijöidemme resurssit ovat kunnossa.